VAPPU 2008




Vanhankirkon hautausmaalla puhui Sosiaalidemokraattien Veikko Jalo




Kanta-Loimaan hautausmaalla puhui Vasemmistoliiton Katja Laukkanen


Torilla vappujuhlassa laulua ja huumoria esitti viihdetaiteilija Matti Lepänhaara


Tervehdyspuheen piti kaupunginvaltuutettu Jarmo Rasi

Jarmo Rasin tervehdyspuhe vappuna 2008

”Kevättä rinnassa” tavattiin ennen vanhaan sanoa.
”Kevättä rinnassa” näin sitä on ollut maamme ministereilläkin.

Johtavat poliitikkomme ovat ryvenneet pahemman kerran uuden teknologian myötä. Pääministeri ja entinen ulkoministeri kärähtivät niin sanotusti rysän päältä. Piti lukea muutama viestikin teille, mutta kun täällä on lapsiakin paikalla, niin se ei olisi ollut sopivaista. Miksi tähän on tultu? Kansa ei arvosta rötöstelijöitä, mutta valitsee heidät vuodesta toiseen jatkamaan eduskuntaan. No tosiasiahan on, että muita kansanedustajia ei tunneta kuin, ne jotka pettävät tai rötöstelevät. Niistä kirjoitetaan.

Ne, jotka eduskunnassa tekevät sitä työtä mihin heidät on valittu, eli ovat paikalla eduskunnassa ja valiokunnissa, heistä ei kirjoiteta. Kukaan ei viitsi lukea tylsistä lakialoitteista tai ehdotuksista, jotka ovat äärettömän pitkäpiimäisiä ja sanamuodoltaankin sellaisia, ettei niitä tavallinen ihminen ymmärrä. Paljon mukavampi on lukea iltapäivälehdestä kansanomaisesta ministeristä, joka ajoi juopuneena autoa, tai joka kävi kolmannen kerran vieraissa saman viikon aikana tai joka osaa nykyajan teknisiä hienouksia, kuten tekstiviestien lähettämisen jalon taidon.

Julkisuuteen ja eduskuntaan pääsee parhaiten Tosi-Tv –ohjelmista. Millä Suomen kansa enää pudottaa Kanki-Kaikkosta eduskunnasta, ei millään. Niin suomalainen mies kuin voi olla; pätkääkään ei osaa tanssia. Ei sen puoleen ole eduskunnassakaan viimeisinä kuukausina ehtinyt olla, kun on vaan tanssinut, mutta eduskuntaan pääsee ääniharavana ensi kerralla.
Mikä tosi-tv- formaatti vielä puuttuu ja voisi nostaa eduskuntaan; olisiko se Big brother/isoveli valvoo? Ei siitä suomalaisilla on kokemusta; isoveli valvoo-järjestelmää kokeiltiin käytännössä 60-luvulla. Entä kansanedustajien uimapukukierros? No Matti Vanhanen aloitti sen jo edellispäivän iltapäivälehdessä.

Yksi puuttuu, nimittäin kansanedustajien Amazing race. Tiedätte sen sunnuntai-illan ohjelman, jossa suhataan kilpaa ympäri maailmaa. Se se vasta olisi, kun joukko eduskuntaan pyrkiviä lähetettäisiin vaikkapa rahatta Kiinaan ja sanottaisiin, että hankipa pari yhteistyökumppania ja kahdelle parhaalle kokelaalle taattaisiin paikka kansanedustuslaitoksessa. Kerrankin saataisiin pystyviä ihmisiä.
No tulihan pääministeri Vanhaselta sentään viime viikolla ajatuskin ilmoille, nimittäin; köyhät eivät saisi kadehtia rikkaita, sillä rikkaiden rikastumisessa ei ole mitään väärää. Äänestäköön kaikki Vanhasen Mattia ja hallitusta, jotka ovat samaa mieltä. Minä kyllä edelleen peräänkuuluttaisin solidaarisuutta, yhdenmukaista kohtelua ja tasa-arvoa. Nämä hyvät arvot ja aatteet eivät ole kadonneet. Pikemminkin, niiden aika on tulossa. Solidaarisuudesta puhuttiin 1970-luvulla niin paljon, että tuo sana kului puhki. Nyt kuitenkin pääministeri Vanhasen kannanoton jälkeen tuo sana –solidaarisuus- palautui mieleeni ja siinä on mielestäni viisaus. Miettikääpä sitä, mihin on kadonnut solidaarisuus kanssaihmisiämme kohtaan? Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin solidaarisuuden periaatteelle. Mihin kansaamme viedään nyt, kun vain rikkaimmille vaaditaan lisää oikeuksia?
Mielestäni siinä ei ole mitään väärää, jos rikas saa, kunhan köyhällekin annetaan.

Alastaron, Mellilän ja Loimaan yhdistyminen on tosiasia ja tapahtuu vuoden 2009 alussa. Pienessä mittakaavassa meidän tulee huolehtia solidaarisesti toinen toisistamme ja ottaa koko seutukunnan asukkaiden asiat tasapuolisesti huomioon.



Juhlapuheen piti kaupunhallituksen jäsen Pirkko Jalasjoki. Kuvassa lapsenlastensa kanssa!

Pirkko Jalasjoen puhe vappuna 2008

Hyvät ystävät ja toverit

Tällä hetkellä maassamme vallitsee yhteiskuntarauha.
Saamme elää rauhallista elämää. Toisin oli 90 vuotta sitten, silloin kansalaiset oli eriarvoistettu niin kuin nytkin näyttää tapahtuvan vallitsevan poliittisen tahdo voimalla. Syntyy kansan kahtia jakautuminen, on niitä jotka pärjäävät todella hyvin ja niitä jotka eivät. Puhutaan köyhistä ihmistä tai sanotaan kauniisti, että on olemassa suhteellista köyhyyttä. Suhteellinen köyhyys on määritelty seuraavasti, jos tulosi ovat 60 % kansan keskimääräisestä ansiotulosta, niin köyhyys on silloin suhteellista köyhyyttä. Tästä laskutavasta seuraa, että kansasta 12 % on suhteellisen köyhiä. Eli joka 8. on silloin köyhä. Tähän joukkoon kuuluu esim. yksinhuoltajat, monilapsiperheet, perheet joissa toinen vanhempi hoitaa kotona lapsia ja eläkeläiset.

Kun nyt voidaan määritellä mitä on köyhyys ja tiedetään kohderyhmät, niin tulee panostaa heidän elinolosuhteidensa korjaamiseen ja tukemiseen.
Tukemisen muotona oli vuonna 1958 perhelisämaksu vähävaraisille monilapsiperheille sekä yksinhuoltajaperheille. Perhelisämaksun suuruus oli silloin 5500 mk vuodessa. Eli euroissa n. 900. Samaan aikaan oli SKDL eduskunnan suurin puolue.

Tänä päivänä yksi tärkeimpiä kohderyhmiä joiden elinolosuhteiden parantamiseen on kiinnitettävä huomiota ovatkin lapsiperheet. Hoidon ja kasvatustehtävän sekä vanhemmuuden tukemiseen on tarvittaessa kunnan taattava esim. kodinhoitoapua, mihin tänä päivänä eivät olemassa olevat resurssit tahdo riittää. Tällainen apu lapsiperheille on ollut aiemmin mahdollista, mutta kun tällainen etuus kerran on otettu pois, ei asiaan sen jälkeen enää palata. Monet lasten vanhemmat joko yksin tai kaksin sinnittelevät, mutta varmasti väsyvät kasvatustehtävässään tai ihan yksinkertaisesti miettiessään päivittäistä toimeentuloansa. Tähän asiaan on kiinnitettävä huomiota ja yhteiskunnan tultava apuun. Ei tällaiset uupuneet vanhemmat jaksa taistella oikeuksiensa puolesta ja kuitenkin heissä ja lapsissa on maamme tulevaisuus.
Koulut kärvistelevät säästöjen paineissa ja luokkakokoja ollaan kasvattamassa, mikä ei oppimisen ja lapsen kehityksen kannalta ole hyväksi. Pohja hyvälle elämälle luodaan kotona ja koulussa. Siksi tulee miettiä kaikkia auttamisen keinoja lapsiperheiden hyväksi.

Maamme hallitus on esittänyt asiakasmaksuihin korotuksia esim. juuri päivähoitomaksuihin ja terveyskeskusmaksuihin. Näiden korotusten vaikutus taas kohdentuu juuri lapsiperheisiin ja niihin, jotka ovat köyhiä. He joutuvat tekemään jatkuvasti valintoja aina vain huonommista vaihtoehdoista. Sosiaalisen eriarvoistumisen lisäksi lisääntyy myös terveyserot. Rikkaat käyttävät verovaroin tuettuja yksityisiä lääkäripalveluja ja saavat nopeasti avun vaivoihinsa.

Me Vasemmistoliitossa emme hyväksy näitä maksujen korotuksia. Ja koska korotuksista viimekädessä päättää kunta, jos ja kun asia täällä Loimaalla päätettäväksi tulee, emme kannata näitä korotuksia.
Muutoinkin olisi hyvä tarkkaan miettiä kuntalaisilta perittävien palvelumaksujen suuruuksia. Esim. kotihoidosta perittävät maksut. Sanotaan että vanhusten tulisi asua kotonaan mahdollisimman pitkään ja tuetaan heitä siinä pyrkimyksessään. Mutta mitä se tukeminen on tänä päivänä? Saako ihminen sellaista palvelua jota hän todella tarvitsee pärjätäkseen kotonaan. Vai annetaanko sellaista palvelua joka kunnan lähtökohdista on mahdollista antaa? Tänä päivänä vanhus maksaa jokaisesta oven avaamisesta eli kaikista palveluista, joita hän kotonaan tarvitsee. Tämä yhtälö taas johtaa siihen, että ei oteta palvelua vaikka sen turvin kotona eläminen sujuisi kohtuullisen inhimillisesti. Tämä asia tulee huomioida, kun puhutaan ja toivotaan vanhusten asuvan kotonaan mahdollisimman pitkään.

Niin köyhistä ja huono-osaisista kansalaisistahan ei saisi julkisuudessa puhua, olisi kai fiksumpaa puhua maatamme kohtaavista ulkoisista uhista, muista valtioista ja Natosta, joka maamme sitten pelastaisi.
Ulkoiset puitteet ja rakenteet asioille ovat tietenkin tärkeä lähtökohta, mutta ei se aina tarkoita samaa kuin kansalaisten hyvä tasapuolinen kohtelu, oikeudenmukaisuus ja turvallisuus täällä kuntatasollakaan.
Onko Loimaan asukkailla hyvä ja turvallinen olo, kokevatko he saavansa tasapuolista oikeudenmukaista kohtelua, onko täällä hyvä asua ja elää? Asia saakin uuden ulottuvuuden kun kaupunkimme laajenee.
On meillä ainakin panostettu näihin ulkoisiin puitteisiin, kun aiotaan valaista lähes kaikki taivaalle kohoavat ulokkeet ja sillat. Kyllä siinä pimeään aikaan ohikulkijat kummastelevat ja varmaan ihastelevatkin. Tulee vain mieleeni yksi mainos vai mikä se nyt oli, oliko se Loimaa vai mikä se nyt oli!!!
Niittukulman silta tietenkin tulee valaista oikein pysähdyttävästi, toivotetaan tervetulleiksi paljon liikkeitä sille alueelle ja sellaisia, jotka siinä myös pysyisivät.
Loimaa tarvitsee vetovoimaisuutta ja pysyviä työpaikkoja joiden myötä asukasluku saadaan nousuun. Tämä on tosiasia. Ensivuonna olemme yhdistyneet kahden naapurikuntamme kanssa. Mellilä, Alastaro ja Loimaa, olemme Loimaan kaupunki. Toivotaan tulevaisuudelta laajalle kaupungille onnea. Sen tuleville päättäjille tahtoa ja taitoa selvitä kaikista karikoistakin.

Erityisesti toivon meidän vasemmiston ihmisten muistavan kunnioittaen esi-isiemme raskaat ponnistukset ja heidän tekemänsä uhraukset työväestön hyväksi. He taistelivat nälkää, kurjuutta ja eriarvoisuutta vastaan. He puolustivat työväestön oikeuksia. Mikä tässä ajassa on toisin? Onhan meillä nyt paremmin asiat, mutta edelleen on ruokajonoja maassamme, on köyhyyttä, kansalaisten kahtiajakautuminen kasvaa, tuotantolaitoksia suljetaan, työt loppuvat liian monelta ja yhtäkkiä, kun työ viedään muihin maihin, toisaalta taas toiset tekevät kahta työtä elääkseen, kun palkka työstä on niin pieni, ettei elämiseen riitä.

Meitä tarvitaan, työmme jatkuu, kunnallisvaalit ovat syksyllä, tulkaa ehdokkaaksi Vasemmistoliiton listoille äänestäkää meidän ehdokkaita, tulkaa nuoret mukaan kunnalliseen päätöksentekoon, tulkaa ajoissa, tulkaa luomaan uutta hyvää ja tärkeää itsellenne täällä laajenevassa kaupungissa. Älkää antako valtaa itseltänne pois, päätökset tehdään poliittisin perustein näin se vain on. Ei sinun etujasi, joka yrität elää palkkatyöstäsi saamalla tulolla, aja oikeiston edustaja ei, ei, vaikka mainostaakin itseään työväen puolestapuhujana ja talkoopuolueena.
Työväentalo täällä Loimaalla aiotaan maalata kesällä, tulevatkohan kokoomuslaiset maalaustalkoisiin, Taitaa lupaukset pettää niin kuin kävi taannoin tehyn palkka-asioissakin.

Ja lopuksi lausun teille runon onnesta ja onnellisuudesta. Tämä ei ole suhteellisen onnellinen eikä suhteettoman onnellinen runo vain pelkästään onnellinen.